Kolme muistoa nuoruudestani

(Trois souvenirs de ma jeunesse)

★★★★ "Häivähdys Truffaut’n ja Godardin nuoruudentöistä" Helsingin Sanomat

Desplechinin elokuvia leimaa älyllinen uteliaisuus ja eroottisen intensiivinen kerronnan kierre ja uhkarohkea elämään heittäytyminen.

Desplechinin vakiokasvo Mathieu Amalric elää tarinan nykyhetkessä. Hän joutuu turvallisuuspoliisin kuulusteluihin Ranskaan palatessaan. Näyttää siltä että hänellä on kaksoishenkilö, toinen Paul Dedalus. Kuulustelu laukaisee muistojen vyöryn. Veitsenheilutteluun päätyvä lapsuuden järkytys, kouluaikojen visiitti silloisen Neuvostoliiton Minskiin, ja ylitse kaiken muun, intensiivinen ensirakkaus kuohahtavat pintaan.

Desplechin kietoo yhteen elokuvaan freudilaisen lapsuuden trauman, vakoojatrillerin lailla etenevän jännitystarinan, ja elämää muovaavan ensirakkauden. Parikymppiset Quentin Dolmaire ja Lou Roy-Lecollinet tekevät huimat ensiroolit Paulin ja Estherin osissa. Rakastavaisten mutkikas suhde koskettaa, eikä Irina Lubtchanskyn kamera ujostele.

Elokuvan kiihdyttävin kohtaus saattaa olla todiste siitä, että korva on ihmisen eroottisin elin. Paul ei aina tiennyt kuka hän on, “paitsi se ihminen joka rakasti Estheriä”. Tarinan lomaan osuva Berliinin muurin kaatuminen kuulostaa ohimenevältä kuiskaukselta verrattuna Paulin Estherille osoittamiin rakkauden tunnustuksiin. Niistä koskettavin tapahtuu taidemuseossa klassisten maalausten äärellä. Suurin kauneus on pakahduttavaa.

 

“Paluu kauniiseen ja neuroottiseen ensirakkauteen. Ranskalaisen Arnaud Desplechinin elokuvassa on häivähdys Truffaut’n ja Godardin nuoruudentöistä. 

– Desplechinin elokuvallinen ajattelu virtaa vapaasti. Hän leikkii kuvakerronnalla kuin maanmiehensä Truffaut ja Godard 1960-luvulla. Kuvat ja kohtaukset ovat yllätyksiä, joita ei voi ennakoida. Uuden aallon elokuvien lisäksi elokuvasta tulee mieleen Edgar Reitzin Heimat II -sarjan nuoruuskuvaukset. Millaisen jäljen nuoruuden suuret tunteet jättävät meihin?

Elokuvan monitasoinen soundtrack rakentaa omia assosiaatioitaan, ja 1980-luvun ajankuva luodaan melkein huomaamatta, alleviivaamatta.”

★★★★ Leena Virtanen, HS

“Nuoria ollaan vain kerran, muistuttaa hurmaava ranskalaisleffa. – …Desplecheninin kerronta on säkenöivää, aistillista, yllätyksellistä. Nuoret, kokemattomat näyttelijät heittäytyvät hahmoihin, jotka puolestaan heittäytyvät intohimon kuohuihin.”

★★★★  Jarno Lindemark, Etelä-Suomen Sanomat

“Sanotaan, että tärkeintä ei ole voitto – vaan muiden kukistaminen. Arnaud Desplechinin uutuutta pohtiessa on oltava samaa mieltä. Kaksi vuotta sitten ranskalaisohjaaja ei kelvannut Cannesin kilpasarjaan… – Desplechin sai kuitenkin nauraa viimeiseksi. Kolme muistoa nuoruudestani keräsi hänelle kasan palkintoja ja nipun hänen uransa parhaita arvioita, ja hän uusi elokuvansa avaa tämän vuoden elokuvajuhlat.

Ja hyvä niin. Vaikka läsnä ovat lähes kaikki ranskalaisen elokuvan ajateltavissa olevat kliseet – murjottaminen, filosofiointi ja ennen kaikkea jatkuva tupakointi – puhumattakaan eroottisista kuvioista, jotka voivat tuntua uskottavilta ainoastaan Seinen varrella, lopputulos on itse asiassa hyvin viehättävä. Toki sarkasmi on kytkettävä pois päältä, mutta elokuvaksi joka käsittelee pääasiassa nuoruuden tuskaa ja sydämen ensipamppailuja sen ironiasta vapaa tunnelma tuntuu oudon sopivalta ja jopa rehelliseltä. Edes Gallian upeat nuorukaiset korkeine poskipäineen ja amorinkaarineen eivät ole niin tiedostavia kuin haluaisivat antaa ymmärtää olevansa.

Juonen pyöriessä nuoren Paulin ja Estherin välisten rakkauskirjeiden ympärillä jatkuvan kertojaäänen säestämänä elokuva tuntuu välillä Vaarallisia suhteita -tyyppiseltä kirjeromaanilta. Mutta vaikka sen suhteet tuskin ovat vaarallisia, se ei vähennä samastumista nuoriin, jotka ovat yhtä kukkoilevia kuin suloisiakin. Varsinkin suojassa tylsien aikuisten valvovilta katseilta nuoret lukevat sängyssä kreikkalaisia tragedioita ja lupaavat rakastaa toisiaan ”enemmän kuin itse elämää” vain tehdäkseen kaikki mahdolliset huonot päätökset katuakseen niitä vuosien kuluttua, kun vääristä muistoista on tullut todellisuutta.

”Love Hurts”, lauloi Nazareth vuonna 1975. Kuinka oikeassa he olivatkaan.”

★★★★ Marta Balaga, Episodi

 

Ohjaus: Arnaud Desplechin

Näyttelijät: Quentin Dolmaire, Lou Roy-Lecollinet, Mathieu Amalric

Levittäjä: Cinema Mondo

Kieli: Ranska, venäjä, heprea. Tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi. 

 

2h 3min K-12 Seksuaalista sisältöä
     

    Ajankohtaista

    Kino kesätauolle 15.-27.6. – muistathan käyttää 14.6. umpeen menevät joululahjaliput! Täällä voit myös ehdottaa meille toiveuusintoja kesäksi!

    ***

    Yleisön pyynnöstä alennusperusteiset liput saa nyt suoraan verkkokaupasta! Lippuja ostaessa klikkaa hinnan vieressä olevaa vaihda lipputyyppiä -linkkiä ja valitse oikea vaihtoehto. Alennusperusteisen lipun ostaminen edellyttää asianmukaista korttia tai todistusta. 

    ***

    Cult Club esittää: Kulttielokuvia kansalle! Kino Tapiolan uuden esityssarjan syys-talven 2016 näytökset olivat menestys! Jatkamme sarjaa kevät/syksyllä 2017 – ehdota meille kulttileffoja esitettäväksi täällä!

      

    Ohjelmisto ja aukioloajat


    Lipunmyynti teatterilla avautuu puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä elokuvanäytöstä ja sulkeutuu päivän viimeisen näytöksen alettua.

    ***

    Kino Tapiola on ensi-iltateatteri joka valikoi ohjelmistoonsa pääasiassa eurooppalaisen ja kotimaisen elokuvan parhaimmistoa. Ohjelmisto julkaistaan maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Elokuvaviikko on aina perjantaista torstaihin.

    ***

    Kiireellisissä tiedusteluissa viikonloppuisin ja iltaisin kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä lipunmyyntiin teatterin aukioloaikoina, puh. 0400 885 779. Sähköposteihin vastataan vain arkipäivisin.


     
     

    Yhteystiedot
    Mäntyviita 2, Tapiola · puhelin 0400 885 779 (aukioloaikoina) · info@kinotapiola.fi
    Avoinna näytöspäivinä puoli tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua.

    Ota yhteyttä