Neruda

Golden Globe -ehdokas Neruda on Chilen arvostetuimman elokuvantekijän Pablo Larraínin (Jackie, El Club) ohjaama fantastinen ajojahti, jonka tähtinä loistavat roolisuorituksistaan ylistetyt Gael García Bernal ja Luis Gnecco.

Chile, 1948. Poliisi Oscar Peluchonneau osoitetaan pidättämään kommunistirunoilija Pablo Neruda kylmän sodan saapuessa Chileen ja presidentti Gabriel Gonzalez Videlan hylätessä vasemmistolaiset juurensa. Peluchonneau ryhtyy Nerudan kokopäiväiseksi arkkiviholliseksi. Yritettyään ensin paeta maasta vaimonsa kanssa, Neruda tunnistaa sankarilliset mahdollisuutensa kohota villin ajojahdin ja vainotuksi joutumisen myötä sekä vapauden symboliksi että kirjallisuuslegendaksi. Hän alkaa jättää suunniteltuja vihjeitä jahtaajilleen… Mutta mitä tapahtuu jos Peluchonneau tavoittaa saaliinsa?

Neruda on Larraínin häkellyttävä sukellus Nobel-palkitun runoilijan Pablo Nerudan mieleen ja siihen perintöön, jonka hän jätti lukijoilleen. Toden ja kuvitellun rajapinnassa kulkeva mestariteos on vuoden 2017 Golden Globe -ehdokas parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon saajaksi.

Suomen elokuvasäätiön ohjelmistotuki 2016.

 

★★★★★ "Gael García Bernal tekee täydellisen roolisuorituksen"  CineVue

"Nerokas" Variety

”Elämäkerta rakkausrunoilijasta on yksi Cannesin suuria helmiä. Chileläisestä Pablo Nerudasta kertova elokuva ei ole juhlava kiiltokuva, vaan se avaa tien runoilijan ajatusmaailmaan.

Näinkin voi käydä. Yksi Cannesin elokuvajuhlien kiinnostavimmista uutuuksista esitetään festivaalin sivusarjassa. Ei siis kilpasarjassa, jonne pääsystä sadat ja taas sadat elokuvat ovat kovasti kamppailleet. Puhe on elokuvasta nimeltä Neruda. Chileläinen Pablo Neruda (1904–1973) oli kuulu kirjailija, Nobelilla palkittu runoilija ja kova kommunisti, ja Pablo Larraínin elokuvassa nämä taiteilijan elämäkerran puolet tulevat tietenkin esiin. Niin ikään Chilestä tuleva Larraín on kuitenkin elokuvantekijänä niin kunnianhimoinen ja ennen kaikkea taitava, ettei hän jätä tarinaa tähän. Hän ei ole tekemässä pelkkää kaunista juhlapostimerkkiä.

Elokuvassa Larraín kiepauttaa tarinan ympäri moneen kertaan ja rakentaa käsikirjoittajansa kanssa Nerudaa jahtaavasta poliisista hahmon, jonka kautta aukeaa tie myös runoilijan ajatusmaailmaan, teoksiin sekä tapaan jolla taiteilijamyyttejä tehdään, jatketaan ja ymmärretään. Elokuvan perusviesti on runollisesti tämä: Neruda ei elänyt teoksissaan, vaan hänen teoksensa elivät lukijoissa. Elokuvan yksi suurimmista vitseistä on se, että Neruda jättää itsestään johtolankoja häntä jahtaavalle poliisille. Johtolangat ovat kirjoja, joita poliisi löytää mistä milloinkin.

1940-luvun lopulle sijoittuvassa elokuvassa Nerudaa esittää Luis Gnecco. Varsinainen vetonaula on kuitenkin runoilijaa jahtaavaa poliisia esittävä Gael García Bernal. Hänen esittämästään Oscar Peluchonneausta kasvaa elokuvan henkinen keskushenkilö. García Bernal on yhtä aikaa sekä koominen että traaginen. Hän toimii elokuvan kertojana, vaikkakin hahmo on omasta mielestään enemmän, suuri hahmo rikoskirjallisuudessa.

Ohjaaja Larraínin mielestä runoilija ja häntä jahtaava poliisi ovat oikeastaan sama henkilö. ”Tein tämän elokuvan niin kuin tämä pitää tehdä. Nerudaa ei voi vangita. Elokuva on enemmän nerudiaalinen kuin Nerudasta”, Larrain kertoo.

Nerudan kaltaisissa elämäkertaelokuvissa on yleensä vaarana suuren luokan epäonnistuminen. Se johtuu, siitä elämäkertaelokuvat koetaan juhlapostimerkkeinä tai patsaina, jolla halutaan osoittaa poliittista tai kulttuurista arvostusta tärkeälle henkilölle tai vieläkin useammin, tärkeälle asialle. Neruda rikkoo onnistuneesti tätä kaavaa. Neruda nähdään politiikassa, kirjailijana, aviomiehenä ja ilotalon vakiokävijänä. Hänet nähdään samppanjasosialistina, mutta myös oudosti katoavina kasvoina peileissä ja väkijoukkoon katoavana osallistujana drag-juhlissa.

”Luin elokuvaa varten Nerudan elämäkertoja, ja suuren osan hänen teoksistaan, monia useaan kertaan. Chilessä ei voi valita tunteeko Nerudaa vai ei. Hän on maan sielu”, ohjaaja Larraín kertoo.

Neruda tunnetaan myös maailmalla ja Suomessa hänet muistetaan muun muassa monista Pentti Saaritsan suomentamista runoista sekä taistelulauluista, joita Agit Prop esitti 1970-luvulla. Myös Larraín tunnetaan Suomessa elokuvantekijänä, mutta ei tietenkään Nerudan mittakaavassa. Larraínin töitä on esitetty meillä lähinnä festivaaleilla, tunnetuimpia niistä ovat Augusto Pinochetin kaataneesta kansanäänestyksestä kertonut No sekä 2015 valmistunut El Club, jossa ruodittiin katolisen kirkon kyvyttömyyttä selvittää pedofiliarikoksia.

Larraín on taustaltaan oikeistosenaattorin poika, ja kantavana teemana hänen tuotannossaan on ollut ruotia Chilen lähihistoriaa. Larraín rakentaa elämäkertaan uusia tasoja myös kuvallisesti. Sergio Armstrongin kuvaama elokuva tuo mieleen Hollywoodin kulta-aikojen rikoselokuvat. Kasvot ovat usein varjoissa, ja vettä sataa kun runoilija taivaltaa kohti Valparaíson satamaa. Lopun yllätyksiin kuuluvat Andien lumiset huiput, jolloin elokuva kääntyy vielä westerninkin suuntaan.

Elokuvassa mukana oleva näyttelijä Gael García Bernal korostaa, miten juuri Nerudan rakkausrunot ovat maailmankuuluja. ”Neruda oli 1900-luvun kuuluisin runoilija. Ei ollut ketään hänen vertaistaan, ehkä Fernando Pessoa”, näyttelijä kertoo Helsingin Sanomille. ”Kun olin nuori, minäkin kirjoitin tytölle rakkauskirjeen, jossa lainasin Nerudaa niin kuin olisin itse kirjoittanut.” Tuottiko se kirje tulosta? ”Ei. Tyttö ei ollut kiinnostunut. Mutta se oli hänen tappionsa.””

Veli-Pekka Lehtonen, HS

”“Neruda,” Pablo Larraín’s semifantastical biopic, is a warmhearted film about a hot-blooded man that is nonetheless troubled by a subtle, perceptible chill. Blending fact with invention, it tells the story of a confrontation between an artist (the Chilean poet Pablo Neruda) and an emerging dictatorship, and more generally illuminates the endless struggle between political authority and the creative imagination. For anyone who believes that poetry and democracy spring from the same source and provoke the same enemies, this movie provides both encouragement and warning.

It starts, cameras whirling and swooping, in 1948, with Neruda (Luis Gnecco), a prominent leftist politician as well as a literary celebrity, in a rhetorical war with Chile’s president, Gabriel González Videla, an erstwhile ally in the process of moving from left to right. When Videla bans the Communist Party, Neruda — who represents that party in the Chilean Senate — goes from opposition figure to outlaw. Much of “Neruda” is a shaggy-dog cat-and-mouse game, as Neruda and his wife, Delia (Mercedes Morán), are pursued by Oscar Peluchonneau (Gael García Bernal), a preening police inspector who stakes his professional honor on his ability to track down the country’s most famous fugitive.

Peluchonneau is an invented character, a creature conjured from crime fiction and touched with philosophical melancholy as well as ruthlessness. Whippet-thin and strait-laced, he stands in dour contrast to Neruda, a plump sensualist with a robust sense of mischief and an inexhaustible appetite for pleasure. With and without Delia, the poet manages to stay one step ahead of his nemesis, executing a series of escapes that seem equally inspired by Hitchcock and those old Peter Sellers “Pink Panther” movies.

Neruda also composes “Canto General,” his great, Whitmanesque work on the glories and miseries of Latin America. Pages are distributed clandestinely, and committed to memory by workers and peasants. Their popularity, and Neruda’s easygoing populism, are a rebuke to the arrogance of the ruling class and the Chilean state. And Mr. Larraín’s eye for the rugged beauty of Chile’s protean landscapes implies a similar argument. The poet is open to nature and humanity. The policeman is consumed by rules, tactics and procedures.

Peluchonneau is a tragically constricted soul, but not an entirely unsympathetic character. Neruda is a heroic figure — comic and Dionysian, brilliant and naughty — but his personal Javert is in some ways the film’s protagonist. Neruda is annoyed and sometimes amused by the detective’s doggedness, but Peluchonneau is haunted by the poet’s mystique, and by a growing sense of his own incompleteness. A curious symbiosis develops between them, a dynamic more complex and strange than the simple conflict of good and evil.

Mr. Larraín is a master of moral ambiguity. His previous films about Chile — “Tony Manero,” “No” (which also starred Mr. Bernal) and “The Club” — are interested in collaboration as well as resistance, in the inner lives of the corrupt as well as the actions of the virtuous. Those movies, in particular “Tony Manero,” set during the military dictatorship in the 1970s, and “The Club,” about a group of disgraced priests, are studies in claustrophobia, with cloudy cinematography and grubby behavior.

“Neruda” has a looser story, richer colors and a more buoyant spirit. It is less abrasive than Mr. Larraín’s Chilean trilogy, and less intensely focused than “Jackie,” his new English-language film about Jacqueline Kennedy in the aftermath of her husband’s assassination. But like that unorthodox foray into history, this one approaches political issues from an oblique angle, looking for the idiosyncrasies and ironies that humanize the pursuit of ideals and the exercise of power.

The period details cast a romantic glow over Neruda’s flight, which feels more swashbuckling than desperate. But the film casts a shadow forward in time, into the darkness of Chile’s later, bloodier period of military rule, and beyond that into the political uncertainties of the present, in Latin America and elsewhere. Mr. Larraín invites us to believe that history is on the side of the poets and the humanists, and that art will make fools of politicians and policemen. But he is also aware, as Pablo Neruda was, that history sometimes has other plans.”

A. O. Scott, N.Y. Times

 

Ohjaus: Pablo Larraín

Käsikirjoitus: Guillermo Calderón

Näyttelijät: Gael García Bernal, Luis Gnecco, Alfredo Castro, Mercedes Morán

Kieli: espanja, ranska / Tekstitys: suomi, ruotsi

Levittäjä: Cinemanse Oy

 

1h 48min K-12 Seksuaalista sisältöä
     

    Ajankohtaista

    Kaikki Kinon Yösyöttö -näytökset täällä! Lunastathan varauksesi ajoissa jotta vältytään jonoilta. Yösyötön vauvakino-näytös 25.10. klo 12, liput täältä!

    ***

    Etkö mahtunut näytökseen? Yösyöttö ja Borg/McEnroe nyt myös nurkan takana Louhisalissa! Näytöksiä vain tiistaina 17.10. ja 19.10.

    ***

    Star Wars: The Last Jedi 2D & 3D – ennakkomyynti on alkanut täällä!

    ***

    Cult Club -sarjan syyskauden päättää la 11.11. klo 20.00 riemastuttava kulttimusikaali The Rocky Horror Picture Show, liput täällä!

     

    ***

    Tuntematon sotilas -elokuvan lipunmyynti on alkanut! 10 näytöstä nyt myynnissä täällä! Näytösliput ovat 12 € / 11 € elokuvan kolmituntisen keston takia.

    ***

    Uusi oopperakausi 2017-18 nyt myynnissä täällä!

    ***

    Yleisön pyynnöstä alennusperusteiset liput saa nyt suoraan verkkokaupasta! Lippuja ostaessa klikkaa hinnan vieressä olevaa vaihda lipputyyppiä -linkkiä ja valitse oikea vaihtoehto. Alennusperusteisen lipun ostaminen edellyttää asianmukaista korttia tai todistusta. 

      

    Ohjelmisto ja aukioloajat


    Lipunmyynti teatterilla avautuu puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä elokuvanäytöstä ja sulkeutuu päivän viimeisen näytöksen alettua.

    ***

    Kino Tapiola on ensi-iltateatteri joka valikoi ohjelmistoonsa pääasiassa eurooppalaisen ja kotimaisen elokuvan parhaimmistoa. Ohjelmisto julkaistaan maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Elokuvaviikko on aina perjantaista torstaihin.

    ***

    Kiireellisissä tiedusteluissa viikonloppuisin ja iltaisin kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä lipunmyyntiin teatterin aukioloaikoina, puh. 0400 885 779. Sähköposteihin vastataan vain arkipäivisin.


     
     

    Yhteystiedot
    Mäntyviita 2, Tapiola · puhelin 0400 885 779 (aukioloaikoina) · info@kinotapiola.fi
    Avoinna näytöspäivinä puoli tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua.

    Ota yhteyttä