Venäläistä genre-elokuvaa tulossa Kinon Halloween-viikonloppuun!
Vauhdikkaan toimintatrillerin ja sysimustan komedian yhdistelmä Why Don’t You Just Die! saattaa hyvinkin olla vuoden energisin ja elokuvallisin ensi-ilta. Tarina käynnistyy, kun nuori Matvei päätyy yksin yllätysvierailulle tulevien appivanhempiensa luokse. Nuorukainen ei halua muuta kuin toteuttaa tyttöystävänsä Oljan hartaimman toiveen. Pyrkimyksenä on päästää päiviltä Oljan rasvainen isäukko, rakastettu ja vihattu poliisipäällikkö.
Poliisimiehen pyöreä ulkomuoto pettää. Sulhaskandidaatilla onkin vastassaan niin kova luu, ettei nuoruuden vetreydestä ja ketteryydestä ole juuri hyötyä. Nyrjähtänyt kissa ja hiiri -leikki yltyy pyörryttäville kierroksille, kun Matvei tajuaa pian tehneensä elämänsä kenties kohtalokkaimman virheen todistaakseen rakkautensa.
Kirill Sokolovin esikoisohjauksessa on Quentin Tarantinon varhaistuotannon alkuvoimaa sekä kahlitsematonta vimmaa, joka muistuttaa Guy Ritchien parhaista saavutuksista Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) ja Snatch (2000). Kansainvälisissä kritiikeissä tyylistä on löydetty yhtäläisyyksiä myös ohjaajalegenda Sam Peckinpahin (mm. Hurja joukko, Olkikoirat) tuotantoon ja japanilaisen kulttiohjaajan Sion Sonon töihin. Esikoispitkänsä paitsi ohjannut ja käsikirjoittanut, myös leikannut moniosaaja Sokolov on itse maininnut yhdeksi keskeiseksi esikuvakseen italowestern-konkari Sergio Leonen.
IN ENGLISH
”Kirill Sokolov’s debut feature is a roaring rampage of revenge with a biting comic tone. — It is smarter and wittier than its pulpy setup initially seems to suggest, keeping viewers on their toes with ironic asides, shock reversals and tricky non-linear plot swerves. There are echoes of early Quentin Tarantino, Danny Boyle, Sion Sono and even Sam Peckinpah mixed in among the cheerfully nihilistic chaos. Sokolov also invokes Sergio Leone’s spaghetti Westerns in his tightly shot gunfight scenes, reinforced by an eclectic score from Vadim QP and Sergey Solovyov, which repeatedly detours into mock-heroic Ennio Morricone pastiche. —
Leaving nothing to the imagination, the film’s original title translates as Daddy, Die!, which is subtle as a shotgun blast to the face. But on this evidence, Sokolov is a more arch and artful filmmaker than he may first appear.”
– Stephen Dalton, The Hollywood Reporter
”A confidently mounted blur of different filmmaking styles, ethical codes and generational clashes that welcomes the viewer to laugh, wince and gawp”
– Anton Bitel, Sight and Sound
”Exists on a continuum somewhere between Guy Ritchie and Quentin Tarantino, maybe triangulated with a bit of Sergio Leone: there’s some Morricone-ish keening on the soundtrack. — An accomplished film that makes the very most of its limited sets, without seeming constricted or stagey.”
– Peter Bradshaw, The Guardian
