Isäni Toni Erdmann

(Toni Erdmann)

★★★★★ HS: "Viiden tähden Toni Erdmann on kertomus sukupolvien välisen kuilun ylittämisestä."

"One of the best films of the year. – … full of surprises and immense depth. – Bravo!"  Collider

Saksalaisohjaaja Maren Aden uutuuselokuva Toni Erdmann oli viime kevään Cannesin elokuvajuhlien tapaus hurmaten niin yleisön kuin kriitikotkin. 

Elokuva ruotii eksentrisen isän (Peter Simonichek) ja tämän aikuisen, urakeskeisen tyttären (Sandra Hüller) suhdetta huumorin keinoin. Draamakomedia kilpaili Cannesin elokuvajuhlien arvostetussa pääkilpasarjassa ja nousi sarjan puhutuimmaksi elokuvaksi. Se rikkoi tarkkaan seuratun Screen Daily -elokuvalehden tähtitaulukon keskiarvoennätyksen ja voitti kriitikoiden liiton palkinnon.

Elokuva kertoo Winfriedistä ja Inesistä, toisistaan vieraantuneista isästä ja tämän aikuisesta tyttärestä. Musiikinopettajana työskentelevä isä jää äkkiä ilman oppilaita ja kun iäkäs koirakin kuolee, päättää Winfried lähteä yllätysvierailulle tyttärensä luo. Ajoitus on totaalisen pielessä, sillä Ines paneutuu juuri huipputärkeään projektiin yritysstrategistin roolissa – Bukarestissa. Uusi ympäristö ei auta isää ja tytärtä kohtaamaan toisiaan. Winfried rakastaa totisen tyttärensä ärsyttämistä käytännön piloilla. Isä myös vinoilee tyttärelleen tämän urakeskeisyydestä: pitkistä palavereista, hotellien aulabaareista ja loputtomista raportoinneista.

Isä ja tytär ajautuvat umpikujaan, ja lopulta Winfried suostuu palaamaan kotiin Saksaan. Kuvaan astuu Winfriedin supliikki alter ego, Toni Erdmann. Mauttomaan pukuun, outoon peruukkiin ja vielä oudompiin tekohampaisiin sonnustautunut Toni änkeää Inesin elämään väittämällä olevansa tämän esimiehen elämäntapavalmentaja. Tonin roolissa Winfriedista tulee rohkeampi ja estoton, mutta Inestä haaste ei pelota. Mitä kovemmin he kinaavat, sitä läheisemmiksi he tulevat. Kaiken hulluuden keskellä Ines alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että isä saattaisi sittenkin ansaita paikan hänen elämässään.
 
Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut saksalainen Maren Ade (s. 1976) ja sen päärooleissa nähdään Peter Simonischek ja Sandra Hüller.

 

”…kriitikot rakastavat tätä uutuuselokuvaa maailmalla. Viiden tähden Toni Erdmann on kertomus sukupolvien välisen kuilun ylittämisestä.  Tämä komedia on yksi vuoden puhutuimpia elokuvia maa­ilmalla. On helppo nähdä, miksi elokuvaa rakastetaan. EI siksi, että sen ydintarina olisi jotain uutta. Isäni Toni Erdmann kertoo rikkinäisestä perheestä pienessä saksalaiskaupungissa Aachenissa, eronneesta isästä ja tämän aikuisesta, bisnesuraa tekevästä tyttärestä. Isän ja tyttären välit ovat muodolliset jos sitäkään.

Elokuvan viehätys on perhetarinan kertomisen tavassa. Tarina on jotakin, mitä ei osaa odottaa. Isäni Toni Erdmannissa yhdistyvät ironia ja sydämellisyys, leikkisä ja vakava tavalla, joka on omaperäistä ja yllätyksellistä.

– Enempää tarinasta paljastamatta voi kertoa, että elokuvan isä Winfried Conradi on harhailija ja hupsuttelija. Tämä käy ilmi heti ensimmäisessä kohtauksessa. Isä huvittaa itseään ja tuttujaan pukeutumalla hassusti, vetämällä päähän peruukin ja laittamalla suuhunsa pilailuhampaat. Hahmo kulkee elokuvassa nimellä Toni Erdmann, hän on Winfriedin ”kaksosveli”. Tässä kohden tarinassa on myös omakohtaisuutta: Maren Ade on kertonut, että elokuvan keppostelevassa isässä on hänen oman isänsä piirteitä.

– Isäni Toni Erdmann on samaan tapaan elokuva, joka rakentuu ohjaajan ja näyttelijöiden saumattoman yhteispelin varaan. Vaikka tarina kulkee eteenpäin koomisten kohtaamisten varassa, tarinan sisuksissa on kuitenkin jotain muuta: teemoina ovat luopumisen vaikeus, hetkien ohikiitävyys ja muistaminen osana onnea. Olennaisinta on, että isän ja tyttären välillä ammottaa sukupolvien kuilu, arvojen ristiriita.”

★★★★★ Veli-Pekka Lehtonen, HS

”Jos et ole aiemmin vaivautunut elokuvateatteriin asti katsomaan lähes kolmen tunnin mittaista saksalaiselokuvaa, nyt se ehdottomasti kannattaa! 

– Draamakomediaksi luokiteltava elokuva on yhtä aikaa hurmaavan kevyt ja ajatuksia herättävä, ja tarinan herttainen hulluus saa elokuvan tuntumaan varsinaista kestoaan lyhyemmältä.

– Elokuva vakuuttaa monella tasolla: se kuvaa sukupolvien välistä kuilua herkällä ja samalla tuoreelta tuntuvalla otteella. Samaan aikaan se tarttuu siihen työ- ja yksityiselämän yhdistämisen hulluuteen, jonka parissa yhä useampi töissä käyvistä aikuisista kamppailee. Aden ote on kevyt ja elokuva saa katsojan nauramaan vedet silmissä, mutta keveyden keskeltä päätään nostaan haudanvakava aihe läheisten ihmissuhteiden merkityksestä ja laiminlyömisestä sekä nykyajan työelämän henkisestä kuormituksesta.

Ade kutoo tarinastaan yllättävän lempeän ihmissuhdedraaman, joka kommentoi nykymaailman menoa hurtilla huumorilla. Sen keskiössä on elokuvissa paljon koluttu aihe vanhemman ja lapsen rikki menneen suhteen korjaamisesta, anteeksiannosta ja hyväksymisestä, mutta kerrontatapa on omaperäisyydessään ja alleviivaamattomuudessaan ennennäkemätön.

On suorastaan hämmentävää, miten mainiolla tavalla hassut peruukit ja tekohampaat asettautuvat osaksi elokuvan tarinaa. Niistä ei missään vaiheessa tule halpa olo, vaan ne kuuluvat olennaisena osana asiaan. Niin kuin kuuluu myös elokuvan loppupuolella nähtävä Chewbacca-kloonia muistuttava bulgarialainen perinneasu.

Harvoin on myöskään totaalista hermoromahdusta esitetty elokuvassa yhtä omaperäisellä tavalla toteutettuna. Aiheen sinänsä karun vakavuuden ja vedet silmiin nostattavan huvittavuuden ristiriitaisuudessa on jotain mestarillista.”

★★★★ Päivi Laajalahti, Episodi

”Omaperäisen, paikoin absurdinkin elokuvan huumori on säkenöivää ja henkilöhahmot syviä. Elokuva on yhtä aikaa oivaltava, pökerryttävän hauska ja tavattoman koskettava. Toni Erdmann on elokuvanteon taidonnäyte ja komiikan ilotulitusta, tämän päivän eurooppalaisen elokuvan kirkkainta kärkeä.”

Jenni Ukkonen, Espoo CIné

”A long German comedy is slight, biting little miracle. A leftfield Palme (Cannes) contender emerges in this insightful and sometimes very funny film about a prank-prone dad trying to lighten up his serious businesswoman daughter. – … an uproarious movie with a lot of big laughs. – The film is very funny – but asks its audience to wonder if being funny, if wanting to make people laugh, and particularly if using comedy for family-bonding, really is the sign of being relaxed and life-affirming in the way people who are talented at comedy often assume. – …the hilarious German original is something to be savoured.”

★★★★ Peter Bradshaw, The Guardian

”Maren Ade's unique study of an estranged but mutually depressive father and daughter is a humane, hilarious triumph.

There are sides of ourselves — reckless ones, ruthless ones, occasionally hopeless ones — that we never want our parents to see, even, or perhaps especially, in adulthood. What we rarely consider is the equal number of imperfect facets — incompetence, insecurity, simple loneliness — that our parents do their best to conceal from us. And so the hidden half-lives of a civilly estranged father and daughter overlap to uproarious and finally devastating effect in “Toni Erdmann,” a stunningly singular third feature by German writer-director Maren Ade that transports the intricately magnified human observation of her previous work to a rich, unexpected comic realm.

At 162 minutes, this episodic, slow-building study of reluctantly shared depression is baggy, yes, but necessarily so: The film takes precisely as much time as it needs for its muddled, maddeningly human characters, played with extraordinary courage and invention by Peter Simonischek and Sandra Hüller, to find their way into each other, and so into themselves. A writer as skilled and attentive to loaded details as Ade could likely have told a touching, redemptive tale of a harried businesswoman and her befuddled dad resolving their differences and finding common ground in half the running time, but “Toni Erdmann”  has many more things racing and sometimes reversing through its mind. Engrossing in its own right, that fragile father-daughter relationship becomes a prism through which Ade addresses a far broader spread of contemporary manners and mores — not least a tacitly blistering feminist evocation of the everyday setbacks faced by women in the workplace.”

Guy Lodge, Variety

 

Ohjaus: Maren Ade

Käsikirjoitus: Maren Ade

Näyttelijät: Peter Simonischek ja Sandra Hüller

Kieli: Saksa, englanti ja romania. Tekstitetty suomeksi. 

Levittäjä: Future Film

2h 42min K-12 Seksuaalista sisältöä Päihteet/huumeet
     

    Ajankohtaista

    Tuntematon sotilas itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 16.00 – liput täältä! Väliajallinen näytös 5.12. klo 18.30, liput täältä!

    Muut Tuntematon sotilas -elokuvan väliajalliset näytökset täällä! 

    ***

    Star Wars: The Last Jedi 2D & 3D maailmanensi-ilta 13.12. – liput täällä!

    ***

    Ohjelmistomme julkaistaan alan käytännön mukaan aina maanantaisin viikoksi kerrallaan – elokuvaviikko on perjantaista torstaihin.

    Ohjelmistossa nyt mm:

    Etkö löytänyt sopivaa näytöstä? Lisää julkaistaan aina maanantaisin!

    ***

    Oopperakausi 2017-18 täällä!

      

    Ohjelmisto ja aukioloajat


    Lipunmyynti teatterilla avautuu puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä elokuvanäytöstä ja sulkeutuu päivän viimeisen näytöksen alettua.

    ***

    Kino Tapiola on ensi-iltateatteri joka valikoi ohjelmistoonsa pääasiassa eurooppalaisen ja kotimaisen elokuvan parhaimmistoa. Ohjelmisto julkaistaan maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Elokuvaviikko on aina perjantaista torstaihin.

    ***

    Kiireellisissä tiedusteluissa viikonloppuisin ja iltaisin kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä lipunmyyntiin teatterin aukioloaikoina, puh. 0400 885 779. Sähköposteihin vastataan vain arkipäivisin.


     
     

    Yhteystiedot
    Mäntyviita 2, Tapiola · puhelin 0400 885 779 (aukioloaikoina) · info@kinotapiola.fi
    Avoinna näytöspäivinä puoli tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua.

    Ota yhteyttä